Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona
Raamatussa on yksi jae, joka on kantanut minua vuosien ajan enemmän kuin osaan täysin selittää:
"Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa. Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä mitään."
(Saarnaaja 9:4–5)
En tiedä, miksi juuri tämä jae on juurtunut minuun niin syvästi. Tiedän vain sen, että toivo, jonka löydän siitä, on ollut minulle voimaannuttavaa. niin kauan kuin ihminen elää, on hänellä toivoa.
Raamatun maailmassa koira ei ollut rakas lemmikki, vaan halveksittu eläin. Se eli kaupungin ulkopuolella, söi jätteitä ja raatoja, ja sanaa "koira" käytettiin jopa loukkauksena.
Elämäni ei ole ollut helppoa. Lapsuuteni lähtökohdat eivät olleet vahvat. Vanhemien alkoholismi ja sen tuoma turvattomuus varjostivat arkea. Sen sijaan että olisin kasvattanut luonnettani, opin selviytymään.
Valitsin usein helpon tien.
En osannut kunnioittaa aikuisia tai auktoriteetteja, enkä oppinut rakentamaan mitään pysyvää.
Olen satuttanut itseäni ja muita, minua on myös satutettu. Minulla ei ole tarvetta kaunistella sitä. Jos jokin ei miellyttänyt, lähdin pois. Kulutin, matkustin, tein asioita, joista pidin. Ihmissuhteet jäivät pinnallisiksi ja vaihtuivat usein. Selvisin kyllä – mutta en rakentanut. Kun katson taaksepäin, tunnen usein olevani vähän "ei mitään". Vähän kuin koira.
Ehkä juuri siksi tämä jae on ollut minulle niin lohdullinen.
Olen elossa – ja siksi minulla on vielä toivoa.
Toivoa mihin?
Toivoa siihen, että niin kauan kuin elän, voin vielä antautua rakkaudelle ja rakastaa. Voin vielä rakentaa Jeesuksen ja seurakunnan kanssa jotakin, joka kestää. Jotakin, josta seuraava sukupolvi voi jatkaa.
Sillä ei ole lopulta merkitystä, että aloitin myöhään.
Merkitystä on sillä, että aloitin – ja että jatkan.
Raamattu sanoo Abrahamista, että hän oli "kuoleman kaltainen", mieskuntonsa menettänyt. Ja silti Jumala synnytti hänestä suuren kansan. Elämä nousi paikasta, jossa elämää ei enää pitänyt olla.
Jos Jumala voi tehdä sen Abrahamin kautta,
niin kauan kuin minä elän, minullakin on toivoa.
Kyse ei ole vain selviytymisestä tai toivosta, vaan ennalleen asettamisesta.
Jesajan kirjassa Jumala lupaa antaa kauneutta tuhkan sijaan.
Tuhka on sitä, mitä minulle on jäänyt palaneesta elämästä – pettymyksistä, vääristä valinnoista ja menetetyistä vuosista.
Mutta Jumala voi antaa sen tilalle kauneuden.