Unohdetun kahvikupin opetus
Asuin Joshin ja Melody Millerin perheessä, heidän kauniilla farmillaan, heidän asunto-autossa.
Eräänä päivänä Josh tuli luokseni ja sanoi:
"Pari päivää sitten otit kahvia ja veit kupin pihalle. Se on vieläkin siellä. Voisitko tuoda sen sisälle?"
Sisälläni kiehui. Vastasin hillitymmin kuin ajattelin:
"Kuule, minulla on isompia ongelmia kuin yksi kahvikuppi pihalla. Yritän selviytyä ja pysyä koossa. Mikä sinussa on vikana, kun olet nähnyt sen jo monta päivää, mutta et itse viitsinyt tuoda sitä sisälle, vaan pyydät minua? Jos minulla on rahaa niin ostan itselleni kahvikupin jonka voin jättää mihin tahansa."
Lähdin pois vihaisena ja täynnä itsesääliä. Tunsin itseni alastomaksi ja köyhäksi. Minulla ei ollut edes omaa kahvikuppia. Olin valmis pakkaamaan vähäiset tavarani ja lähtemään – minne tahansa.
Silloin kuulin sisimmässäni äänen: "Rauhoitu ja istu alas."
Ei ollut helppoa rauhoittua mutta istuin alas, istuin hiljaa. Jonkin ajan kuluttua kuulin: "Voisitko tulla lapsenkaltaiseksi, että voin opettaa sinua?"
Kun pohdin, mitä se merkitsi, kuulin kysymyksen: "Kuinka vaikeaa olisi ollut hakea kuppi ulkoa ja palauttaa se keittiöön?" Vastasin: "Ei kovin vaikeaa."
Sitten ääni jatkoi: "Kun Josh pyytää lapsiaan tekemään jotain, mitä he sanovat?"
Näin mielessäni heidän lapsensa, jotka aina vastasivat: "Yes, sir" – "Kyllä, isä" ja tekivät mitä pyydettiin.
"Voisitko tulla lapsenkaltaiseksi, että voin opettaa sinua?
"Sanoin hiljaa: "Kyllä. Auta minua."
Menin lopulta hakemaan kupin, palasin Joshin luo ja sanoin:
"Yritän pitää parempaa huolta sinun tavaroistasi. Ehkä jonain päivänä minullekin annetaan jotakin omaa, mistä voin pitää huolta."
Tuo yksinkertainen hetki, yksi kahvikuppi, käänsi suuntaani.
Se sai minut etsimään lapsenkaltaisuutta ja nöyryyttä, jotka ovat avanneet silmäni omaan toimintaan enemmän kuin mikään muu. Ne ovat opettaneet minua ottamaan vastuun omista teoistani, eivätkä sysäämään syytä toisille tai olosuhteille.
En enää ole katkera, en enää syytä toisia. Se mitä olin kylvänyt sitä olin niittänyt. Minä olen itse vastuussa elämäni valinnoista. Ei kukaan muu.
Olen iloinen että olen saanut aloittaa uudestaan. Ja minusta tuntuu että aloitan uudestaan joka ikinen aamu.
Luuk. 10:21
"Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut sen lapsenmielisille.
