Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Tuhat sukupolvea

"Ja tiedä, että Herra, sinun Jumalasi, hän on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liittonsa ja armonsa tuhanteen polveen niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä."
(5. Mooseksen kirja 7:9)

"Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, sanan, jonka hän antoi tuhansille polville."
(Psalmi 105:8)

Tämä muistuttaa meitä siitä, että kauneimmillaan elämämme ei ole irrallista – se on osa pitkää ketjua, jossa Jumalan rakkaus ja johdatus ulottuvat ajasta aikaan. 

Nykyajan haaste on että elämme maailmassa, jossa kehitys on nopeaa. Teknologia, keksinnöt ja mukavuudet lisääntyvät. Ihmisellä näyttää olevan loputon tarve etsiä ja kehittää aina jotakin uutta ja parempaa. Mutta samalla jotakin katoaa: kunnioitus vanhoja ihmisiä ja vanhempia arvoja kohtaan. 

Jos unohdamme menneet sukupolvet ja heidän Jumalalta saamansa viisauden, kadotamme myös yhteyden siihen siunaukseen, jonka Jumala lupasi jatkuvan tuhansiin sukupolviin asti. 

"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herrassa, sillä se on oikein. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus: 'että menestyisit ja eläisit kauan maan päällä'."
(Efesolaiskirje 6:1–3)

"Jos te tottelette näitä käskyjä ja noudatatte niitä, niin Herra, teidän Jumalanne, osoittaa teille uskollisuutensa ja pitää voimassa liittonsa, kuten hän on vannonut teidän esi-isillenne. Hän rakastaa ja siunaa teitä ja antaa teidän kasvaa suureksi kansaksi. Hän siunaa teidän jälkeläisenne, maanne hedelmät, viljanne, viininne ja öljynne ja tekee suuriksi teidän karjalaumanne siinä maassa, jonka hän on esi-isillenne vannomallaan valalla luvannut teille. 5 Moos. 7:12―13"

On tärkeää pysähtyä jatkuvasti ikuisten arvojen äärelle, niiden arvojen, jotka ovat muuttumattomia. Arvojen, jotka kantavat siunausta meille eivätkä ryöstä meidän tai meidän lasten tulevaisuutta. Meidän on muututtava, ei Jumalan, ei Hänen sanansa.

Näen jatkuvasti työssäni ja yhteiskuntamme keskellä, että monet lapset ovat tottelemattomia vanhempiaan ja aikuisia kohtaan. Kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan on melkein kadonnut kokonaan. 

Miksi?

Ehkä luulemme olevamme parempia ja tietävämme asiat paremmin kuin vanhempi tai mennyt sukupolvi. Mutta ylpeys on se, joka lopulta johtaa meidät omaan tuhoomme, vaikka ulkoisesti ja omasta mielestämme menestyisimme miten hyvin tahansa.

Jos vain kuuntelisimme vanhemman sukupolven ääntä. Se saattaa olla Jumalan ääni. 

Vain vajaa sata vuotta sitten, vuonna 1932 iso-isäni Armas Tolsa kirjoitti sanoja, jotka voisivat aivan hyvin olla kirjoitettu tänään.

"Jos Kristus tulisi...Joulu kertoo meille vanhaa ihmeellistä totuutta Kristuksen maailmaantulosta. Köyhänä ja vailla ulkonaista loistoa saapui hän tänne kerran. Mutta se maailma, johon hän tuli, pystytti hänelle ristin. Mitenkähän hänen kävisi, jos hän samalla tavoin saapuisi nykyaikaiseen maailmaan, tai sanokaamme: siihen osaan maailmaa, joka kantaa hänen nimeään? Hän tapaisi täällä ulkonaisesti tavattoman pitkälle kehittyneen maailman: suurkaupungit pilvenpiirtäjineen, joissa miljoonat ihmiset asuvat yhteensulloutuneina kaukana terveestä luonnon elämästä ja kaukana toinen toisistaan, mahtavat työn palatsit nerokkaine koneinensa, lukemattomat tavaratalot ja varastot tulvillansa tuotteita ja tarvikkeita ja kaiken yläpuolella kiitävät lentokoneet, nykyaikaisen tekniikan huippusaavutukset, kuljettamassa ihmisiä maasta toiseen ja maan äärestä toiseen. Mutta tämän ulkonaisesti niin kehittyneen maailman rinnalla hän tapaisi kahdennenkymmenennen vuosisadan pohjattoman hädän ja kurjuuden: miljoonat ihmiset, joilta puuttuu jokapäiväinen leipä ja toimeentulo, perheet, joitten kodista ja kotielämästä ei voi puhua ja kodittomien kulkurien pitkät jonot matkaamassa sielussaan uhma ja toivottomuus ovelta ovelle. Edelleen löytäisi hän ns. kristityn maailman raivoisan sotavarustelukiihkon vallassa: miljoonittain konekiväärejä, tuhansittain tykkejä, tonnittain myrkkykaasuja ja pommeja valmiina tuhoamaan elämää ja levittämään ympärilleen kuolemaa ja hätää. Ja raoittaessaan ihmissydänten ovia tapaisi hän sanomattoman paljon itsekkyyttä, omanvoitonpyyntiä, veljesvihaa, ylpeyttä ja valheellista elämää. Hänen täytyisi todeta, kuinka ihmissuku ei elä yhtenä suurena perheenä, vaan pirstoutuneena lukemattomiin puolueisiin ja ryhmiin, jotka taistelevat toisiaan vastaan, milloin enemmän, milloin vähemmän verisesti." Tälle elämälle olisi Kristuksella nykyajan keskelle tultuansa varmaankin hyvin paljon sanottavaa. Kenties hän iloitsisi elämän valtavasta ulkonaisesta kehityksestä, mutta nähdessään kurjuuden ja hädän, mikä tätä kehitystä on seurannut, hän varmaankin julistaisi vääräksi ja alhaiseksi sen hengen, joka on kehitystä ohjannut. Ei hän liioin voisi olla kauhistumatta kristikuntaa, joka Jumala huulilla on käynyt ja yhäti valmistautuu käymään surman ja veritekojen teille. Ja kun hän saapuisi juhla-asuisiin temppeleihin, uskovaisten luo tai johonkin sananpalvelijain kokoukseen, kenties hän pyytäisi puheenvuoroa ja pitäisi luihin ja ytimiin tunkevan puheen suolasta, joka suuressa määrin on käynyt mauttomaksi ja menettänyt tehonsa. Sietäisikö nykyaika tällaista totuutta puhuvaa Kristusta? Kenties hänelle valmistettaisiin sama kohtalo kuin kaksituhatta vuotta sitten. Kristikunta naulitsisi Kristuksen ristiin. Kristus ei tule enää tänne samalla tavoin kuin muinoin. Mutta hän tulee kuitenkin. Sillä Hän elää sanassansa ja ajasta aikaan pysyvässä totuudessansa. Ja tämä Kristuksen sana tulee kuohuvan nykyajan elämän ja kaiken täällä olevan hädän ja kurjuuden keskelle. Se on sana Jumalasta, joka on henki ja jonka palveleminen ei ole sidottu paikkaan, eikä tavanomaisiin uskonnollisiin muotoihin, ei ihmisrotuihin eikä tunnustuksiin, vaan jota palvellaan kaikkialla, missä hengessä ja totuudessa pyritään Jumalan ääntä noudattamaan. Se on sana rakkaudesta, joka kärsien, etsien ja uhrautuen liikkuu maailman koleilla teillä, sana yhteiselämästä, jossa kaikki ovat veljiä ja kutsutut palvelemaan ja auttamaan toisiansa. Kerta kaikkiaan: Se on sana Jumalan valtakunnasta, joka ei ole vain näkymätön valtakunta, vaan yhtä paljon uusi totuudelle ja rakkaudelle perustettu elämänjärjestys ihmisten kesken. Tässä sanassaan ja totuudessaan on Kristus nykyisen elämän keskellä ristiinnaulittu. Mutta tämä sana on kerran voittava ja kulkeva toteutumistansa kohden. Milloin? Sitä ei tiedä kukaan. Miten? — Sekin on salattu. Yksi vain on varmaa. Ja se on se, että kun Kristuksen sana ja totuus kerran pääsee hallitsemaan ihmissydämiä ja elämää, silloin tapahtuu elämässä perinpohjainen ja syvällinen muutos, joka kohdistuu kaikille elämänaloille.

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi" tarkoittaa ensisijaisesti kunnioitusta Jumalaa kohtaan, Hänen käskyjään ja Hänen säätämäänsä järjestystä kohtaan. Vanhempien ja esi-isien opetukset, silloin kun ne kumpuavat Jumalan Sanasta, ovat lopulta Häneltä lähtöisin. Kun kunnioitamme vanhempiamme ja otamme vastaan heidän opetuksensa, harjoittelemme samalla kunnioittamaan itse Jumalaa. 

Näin käsky sitoo sukupolvet yhteen kuin hiljainen ketju, jossa Jumalan siunaus virtaa polvesta toiseen. Se kantaa aina tuhanteen sukupolveen, jos meissä itsessämme tapahtuu perinpohjainen ja syvällinen muutos, silloin johdamme lapsiamme omalla esimerkillämme ja nöyryydellämme oikeaan.