Kuoleman pelko

Kaksoisveljeni kuoli 17.10.1989 vain 16-vuotiaana auto-onnettomuudessa.
Siitä lähtien voin sanoa astuneeni vankilaan, jonka nimi on kuoleman pelko.

Raamatullisesti tosin totuus on se, että syntymästä lähtien ihminen on ollut vanki. Mutta tuo äkillinen kaksoisveljeni kuolema teki pelosta jotakin hyvin konkreettista. Pelko alkoi hallita minua ja valintojani näkyvästi. Tiesin pelkääväni, vaikka en halunnut myöntää sitä itselleni enkä muillekaan.

"…jotka kuoleman pelon tähden olivat koko elämänsä ajan olleet orjuuden alaisia."

Muistan aikoja, jolloin pelko sai minut tarkistamaan, että ovet ovat lukossa kaksi tai kolme kertaa. Katsoin kaapit ja sängyn alta, ettei siellä ole ketään piilossa, valmiina tappamaan minut. Soitin usein läheisilleni, koska pelkäsin, että heille oli tapahtunut jotakin, jos en ollut kuullut heistä hetkeen. Lähes aina kun olin kipeä tai tunsin kipua kehossani, luulin kuolevani.

Monet läheisistäni näkivät pelkoni ja sen, kuinka se lamaannutti ja hallitsi minua. Se oli niin näkyvää, ettei sitä voinut peittää. Joillekin se oli hyvin kuormittavaa.

Tänään voin sanoa: en enää pelkää. Ainakaan samalla tavalla kuin ennen. Voi tulla hetkiä ja tilanteita, joissa joudun vielä kohtaamaan pelkoja, mutta nyt voin aidosti sanoa: olen vapaa.

Mitä tapahtui?

Kun kirjoitan tätä sinulle, en pysty kertomaan kaikkea. Aika ei siihen riitä. Kerron vain sen palapelin tärkeimmän palan – sen, joka tekee koko kuvan ymmärrettäväksi.

Yhtenä aamuna luin Raamattua asunto-autossani. Olin jo aiemmin kirjoittanut läheisille veljilleni asioista, joissa koin tarvetta tehdä parannusta, ja olin myös paastonnut muutaman päivän. Tämä tapahtui Etelä-Afrikan matkan jälkeen, jolloin silmäni äkillisesti aukenivat näkemään oman pimeyteni. Kirjoitin siitä edellisessä blogitekstissäni.

Tuona aamuna luin Roomalaiskirjettä, lukuja 5, 6 ja 7. Tiesin, mitä luin – olin lukenut nuo luvut monta kertaa aiemmin – mutta minulla ei koskaan ollut ymmärrystä tai kokemusta siitä, että voisin todella olla vapaa synnin orjuudesta, peloistani, ja kuulua kokonaan Kristukselle. Tunsin voimakkaasti, että minun oli noustava rukoilemaan.

Kun nousin, olin näyssä. En tiedä, millä muulla sanalla sitä kuvaisin.

Olin Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa. Näin Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelemassa. Olin ensin ikään kuin heidän yläpuolellaan ja kuulin Jeesuksen sanovan Nikodemukselle:

"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Yhtäkkiä olin Nikodemuksen paikalla ja kysyin:

"Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"

Jeesus vastasi:

"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, ja mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä."

Sen jälkeen olin taas asunto-autossani – mutta samalla ymmärsin, mitä Roomalaiskirjeen luvut todella tarkoittivat. Ylistin, tanssin, iloitsin, itkin ja nauroin. Koin, että olin syntynyt uudesti ylhäältä. Olin kuollut lihalle ja vapaa synnin orjuudesta – ja siksi vapaa palvelemaan Jumalaa, en pakosta vaan rakkaudesta Kristukseen, koska Hän oli minut vapauttanut.

Ennen en pystynyt, vaikka kuinka aidosti yritin. Olin hapuillut Häntä kohti pitkään. Nyt pystyin, koska olin vapaa – ja rakastin Häntä.

Voin kuvata tuota hetkeä vain näin:
se oli kuin olisin noussut ylös haudasta Kristuksen kanssa.

Tuo oli hetki, jolloin halusin kertoa kaikille, että Jeesus elää. Menin läheiseen kahvilaan – juoksin sinne – koska tiesin jostain, että veli Kash oli siellä muiden kanssa. Halusin kertoa heille, mitä oli juuri tapahtunut. Tiesin näyttäväni täysin sekopäiseltä, mutta halusin halata heitä ja kertoa, että rakastan heitä ja Jeesusta.

Ei mennyt kauaa, kun minut ohjattiin ulos kahvilasta, koska siellä oli asiakkaita. Lähdin takaisin asunto-autolle iloiten.

Tuon tapahtuman jälkeen en ole enää pelännyt.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon; sillä pelossa on rangaistus, ja joka pelkää, se ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."

Kuoleman pelko on orjuutta.

Uudesti syntyminen ylhäältä on siirtymä kuolemasta elämään. 

Se on hetki, jolloin ihminen lakkaa olemasta synnin orja.

Se on hetki jolloin ihminen alkaa elää täydellisen rakkauden varassa.

Se on hetki jolloin Jeesuksesta tulee sinun ainoa Herra, Kuningas ja Jumala. 

Se mikä on syntynyt lihasta, on lihaa –  Mutta se, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä – Kun synti menettää valtansa, kuolema menettää pistimensä. Ja kun pistin on poissa, pelko menettää otteensa.

Kristus on suurempi. Hän on elämä. Ja elämä ei pääty kuolemaan.