Lyhyt Kirjoitus Aiheesta "Tehkää Parannus"

Kuten olen kirjoittanut aiemmin, kohtasin pimeyteni keskellä joukon ihmisiä, jotka rakastivat minut pala palalta takaisin elämään. Minun kohdallani parannukseen ei vetänyt ensisijaisesti pelko tai pakko, vaan Jumalan hyvyys.

Haluan painottaa tätä, ettei parannuksesta tulisi jotakin ulkoista tai suorittamista, vaan kohtaaminen Jeesuksen kanssa. Juuri tuossa kohtaamisessa alamme nähdä itsemme sellaisina kuin olemme – sen, mitä olemme ja mitä emme ole. 

Jumala hyvyydessään antaa meidän kokea Hänet ja avaa silmämme näkemään sekä Hänet että oman todellisen tilamme.

"Vai halveksitko hänen hyvyytensä, kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä rikkautta etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?"
(Room. 2:4, 1933/38)

Parannus syntyy, kun ihminen näkee jotakin, kohtaa jotakin ja maistaa jotakin, mitä hänellä ei aiemmin ollut.

"Tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle" (Matt. 4:17)

Huomaa järjestys:

• valtakunta on tullut lähelle → siksi tehkää parannus

Jumala ottaa aloitteen.
Ihminen vastaa.

"Valtakunta on pellossa olevan aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki, ja ilossaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon." (Matt. 13:44)

• mies löysi aarteen

• hän näki sen arvon

• hän myi kaiken ilossa

Ei pakosta.
Ei pakotettuna.

 Parannukseen liittyy aina ilmestys, kohtaaminen tai kutsu:

• Jesaja näki Herran kirkkauden → "Voi minua, minä hukun" (Jes. 6)

• Pietari näki Jeesuksen voiman → "Mene pois minusta, Herra" (Luuk. 5)

Parannus ei ala ihmisen tahdonvoimasta,
vaan Jumalan kohtaamisesta.

Meidän todellinen tila.

"Te olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne." (Ef. 2:1)

"Te olitte ennen pimeys." (Ef. 5:8)

"Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja." (Joh. 8:34)

"Te olitte hänen vihollisiaan pahoissa teoissanne." (Kol. 1:21)

"Me olimme luonnostamme vihan lapsia." (Ef. 2:3)

Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte tehdä." Joh 8:44

…joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, sen ilman valtakunnan hallitsijan mukaan, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa." (Ef 2: 2-3)

"…ja he selviävät perkeleen paulasta, joka on heidät vanginnut tekemään hänen tahtoaan. (2Tim 2:25-26

"Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa." (1 joh 5:19)

"Mitä parannus on?

Jumala lähetti apostoli Paavalin. 

"lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo." . että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. (Apt 26:18, 20)

Parannus ei ole tunne.

Se ei ole katumus, häpeä tai itsesääliä. 
Se ei ole "olen pahoillani" – eikä se ole lupaus yrittää paremmin.

Parannus on yhtä kuin kuolla kuolemalle. 

Raamatullisesti parannus tarkoittaa sitä, että toinen hallinta päättyy ja toinen alkaa.
Se on vallanvaihto.

Parannuksessa:

• kuningas minä syrjäytetään

• oma tahto kuolee

• tämän maailman ruhtinas menettää otteensa

• synnin orjuus loppuu

• ja Kristuksen hallinta alkaa

Siksi parannus on aina lähtöpiste.
Ilman sitä Jeesus ei liiku vapaasti ihmisen elämässä – ei siksi, ettei Hän tahtoisi, vaan siksi että sydän ei ole valmistettu.

"Valmistakaa Herralle tie."

Parannus on tien raivaamista.
Esteiden poistamista.
Valtaistuimen tyhjentämistä.

Parannus ei ole oksien leikkaamista

Raamattu ei kutsu meitä:

• siistimään elämää

• parantamaan tapoja

• hallitsemaan syntiä paremmin

Parannus ei ole oksien karsimista.
Se on juurien repimistä.

Siksi parannus sattuu.
Siksi se näyttää hullutukselta.
Siksi maailma ei ymmärrä sitä.

Itsesääli ei ole parannusta

Raamattu tuntee surun, joka ei vie mihinkään.

Kain sanoi:

"Minun rangaistukseni on suurempi kuin jaksan kantaa."

Ei nöyryyttä. Ei vastuuta. Murha.

Esau sanoi:

"Jaakob varasti."

Ei muutosta. Ei kääntymistä. Uhri-asenne.

Niin kauan kuin ihminen on uhri, hän ei voi tehdä parannusta.

Parannus alkaa siitä hetkestä, kun ihminen sanoo:

Minä olen syyllinen.

Mitä kylvät, sitä niität.
Muiden teot eivät vapauta sinua omasta vastuustasi.

Lain tehtävä on näyttää että olemme syyllisiä

Laki on kuin kuumemittari.
Se näyttää totuuden – mutta ei paranna.

Evankeliumi ei hyödytä ketään,
joka ei tiedä olevansa sairas,
syntinen,
köyhä,
kuollut.

Parannus syntyy, kun sydämeen tulee pistos:
"Minä tarvitsen kääntymystä."

Vasta silloin evankeliumi on elämää.

Raamattu sanoo:

• kuolema hallitsi Aadamin kautta

• synti hallitsi

• me olimme luonnostamme vihan lapsia

Mutta nyt:
kuoleman hallinta on vaihtunut armon hallintaan.

Parannuksessa ihminen:

• kuolee synnille

• kuolee omalle tahdolle

• kuolee omalle kuvalleen

• kuolee itsehallinnalle

Ja armo alkaa hallita.

Armo ei ole lupa jatkaa synnin tekemistä.
Ei lupa pysyä samana.
Ei teologinen selitys.

Armo on voima.

Nooa löysi armon – ja rakensi arkin.
Armo opettaa sanomaan ei jumalattomuudelle.
Armo kasvattaa, kurittaa, ohjaa ja vapauttaa.
Armo antaa voiman elää toisin.

Parannus on tie, ei hetki

Parannus ei ole kerran tehty päätös.
Se on elämäntapa.

Päivittäinen kuolema.
Päivittäinen luopuminen.
Päivittäinen suostuminen Kristuksen hallintaan.

"Jos joku tahtoo seurata minua…"

Ei pakkoa.
Ei painostusta.
Ei manipulointia.

Vapaaehtoinen kuolema – ja todellinen elämä.

Parannus on sitä, että ihminen lakkaa puolustamasta itseään, luopuu hallinnasta ja antaa Jumalan armon tehdä sen, mihin ihminen ei itse kykene. 

Ja se hetki kun Jumala vapautta synnin ja perkeleen vallasta ihminen on vapaa seuraamaan Jeesusta vapaaehtoisesti. Silloin on suuri riemu taivaassa. 

"Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse." (Luuk 15:7)